...mutta kun ei edellisen merkinnän jälkeen ole oikein muuta tapahtunut. Haloo, kannattaisko hankkia elämä?

Lauantaina siis omat pelit Järvenpäässä (ajettiin kerran harhaan, kuten joka vuosi sinne mennessä) ja tuloksena voitto ja tasapeli. Voitto tuli kyllä surkealla pelillä, mutta noh, tyylipisteistä viis. Tasuriin venyttiin sitten uskomattoman taistelun jälkeen. Tosin vastustajalta mun mielestäni hylättiin yksi selkeä maali, tiedä sitten millaiseksi matsi olisi muodostunut jos se olisi hyväksytty.

Sunnuntaina olin itse dumaamassa eikä mennyt ihan putkeen. Sekavia pelejä, ihmeellistä haahuilua ja lopulta oman sokeuden takia joutui tekemään vielä erotuomariraportin. Kyllä syletti. Kotiin tullessa tuntui siltä että nyt pilli naulaan eikä koskaan enää. Tänään sitten on jo ollut vähän paremmat fiilikset asian suhteen, mutta onhan ko. tapaus päässä pyörinyt.

Tein päivällä lounastunnilla heräteostoksen. Jalat ovat viime aikoina alkaneet olla niin kipeät treenien ja pelien jälkeen, että tulin siihen tulokseen että sen täytyy johtua vanhoista pelikengistä (jotka ovat niiiiin vanhat etten kehtaa edes mainita). Käväisin sitten ostamassa uudet kengät ja testasin niitä tuossa pari tuntia sitten harrasteliigan matsissa. Juokseminen oli nyt ihan eri maailmasta. Ja pelikin sujui, voitettiin 4-2.

Huomenna joukkueen pikkujoulut. Jes, kivaa!