Sanoin eilen aamuna itseni irti. Päällikkö suhtautui asiaan hyvin maltillisesti ja totesi että harmi, mutta ymmärsi samalla että koulutusta vastaava työpaikka vetää. Työkavereilla tuntui olevan samat fiilikset. Itseä vain hymyilyttää koko ajan. Eilinen ja tämä päivä olivat toimitusten osalta hiljaisia joten tuli tehtyä paperihommia: järjestelin erinäköisiä papereita kansioihin ja tein kirjallisia ohjeita erinäisistä proseduureista, joista muut eivät käytännössä tiedä mitään. Idäntoimituksista täytyy pitää joku pienimuotoinen palaveri ja Venäjän-yhteyksille pitää ilmoittaa että asioivat jatkossa kollegan kanssa. Muutoinhan homma on ihan business as usual, paitsi että motivaatio on aivan nollassa. Mutta ei se haittaa kun näin vähän on jäljellä!