Niin se hurahti talviloma ja pyhät, viikon kestänyt pommitus tuolla ulkona on päättynyt, 12 päivän mittainen vapaaputki on ohi ja huomenna pirahtaa vekkari kello 06.15. Meikäläinen kipuaa taas silmät ristissä bussiin, ostaa työpaikan lähikaupasta puolen litran Pirkka-jogurtin (ruis-pähkinä) ja lapioi sen naamariinsa ensi töikseen kustannuspaikalle päästyään. Huomenna rutiini kumminkin katkeaa siinä ysin maissa, kun pomo tulee töihin ja menen ilmoittamaan että parin viikon päästä ois vähän muuta tekemistä. Itse asiassa näin aiheesta jo untakin - menin pomon huoneeseen, pomoa ei näkynyt mutta hänen jalkansa olivat kyllä pöydän alla. Tiedä sitten mihin äijän yläosa oli jäänyt...

Viimeistä lomapäivää vietin tänään aika touhukkaissa merkeissä. Aloin ripustaa cd-hyllyjä seinälle. Ja se ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Ensin poravasaran istukkaosan ruuvia ei meinannut saada millään kierteille. Aikani yritettyäni keksin kääntää "väärään" suuntaan ja kas - sehän olikin kierteytetty eri päin kuin tavalliset ruuvit. Poravasaran mukana tuli suojalasit, joita käytin kiltisti, vaikka ne huurtuivat tämän tästä. Korvatulppia en löytänyt, käytettyäni poraa n. puoli minuuttia totesin kuitenkin että kuuloelimet on ihan pakko suojata jollain. Päädyin tunkemaan vessapaperia korviini. Hyvin toimi.

Sitten itse poraus. Onneksi suoritin sen keskellä arkipäivää, jolloin juuri kukaan naapureista ei ollut kotona. Muuten saisin varmaan huomenna kaivella häätölappua postiluukustani. Ensinnäkin iso porakone suorastaan pelotti ensin. Mietin että käyköhän tässä niin että pora vie naista, tai että koko seinä sortuu... no jälkimmäisestä ei ainakaan ollut pelkoa, reikien aikaansaaminen kiviseinään on täyttä tuskaa. Ei siinä tarpeeksi että materiaali on kovaa - mutta kun siellä on seassa kiviä. Ja kumma kyllä ne osuivat aina juuri siihen mihin yritin porata reikää. Hiki pukkasi pintaan. Aikaa kului, ja jos polttaisin niin olisi kulunut tupakkaakin. Nälkäkin tuli. Painavan, tärisevän poran kannattelu puudutti kädet ja jumitti selän. Lisäksi hermoja raastoi täysin irrationaalinen pelko siitä, että poraan niin syvälle että puhkaisen sähköjohdon ja saan kuolettavan sähköiskun.

Mutta mikään ei pysäytä naista, jolla on Tehtävä. Seinään syntyi 12 reikää, tarkasti mitattuihin kohtiin. Projektiin kulunutta aikaa en viitsi paljon mainostaa. Cd-hyllyt ovat nyt seinällä; tarkoitus oli porata reiät myös laatikoille, jotka tulevat esittämään kirjahyllyä, mutta päätin armahtaa niin naapureita kuin särkeviä käsiänikin. Lattia oli pakko pestä, osaksi koska seinästä irronnut kivipöly ei halunnut mennä imuriin, osaksi piti käyttää hyväksi sitä, että kaikki huonekalut piti muutenkin siirtää. Olohuoneeni on varmaan vaihdettu jonkun toisen kanssa, niin oudolta se nyt näyttää. Mutta kyllä se vaan totta on: omien käsiensä jälkeä on mukava katsella!