Kausi jatkui taas kahden pelin voimin. Aamupelissä kepitimme vaikean alun jälkeen Matinkylän kolme-muna. Vastustajalla oli melko mielenkiintoinen tapa juosta suoraan päin turhia jarruttelematta, itsekin sain osani kun menin laidan viereen polvelle tukkimaan väylän ylössyötöiltä. Siihenhän se pallo jäi ja niin jäin muuten hetkeksi minäkin, sain keräillä varusteitani tovin koska vastapeluri ei suinkaan väistänyt tai kiertänyt mua vaan juoksi täysillä suoraan yli... nauratti niin etten meinannut päästä millään ylös. No, torppasinpa itsekin (tosin vahingossa) vastustajan peräpeililläni melkein ulos kaukalosta. Suojasin (tai no... yritin suojata) palloa ja pyörähtelin sen verran vauhdikkaasti (lue: hallitsemattomasti), että ahteri osui naapuriin kohtalokkain seurauksin. Hetken aikaa kerkesin jo odotella elämäni ensimmäistä jäähykomennusta, mutta sitä ei sitten kumminkaan koskaan kuulunut. Kaiken kaikkiaan matsin lopputulos oli hyvä, mutta jotenkin itselle jäi sellainen olo että lähdimme liikaa mukaan vastustajan sekoiluun - vaikkakin oma pelimme pysyi paljon paremmin kasassa kuin monena muuna kertana...

Kolmen tunnin mittaisen tauon aikana kävimme ruokkimassa itsemme. Suostuin ihan vapaaehtoisesti lähtemään pelikavereiden kanssa Mäkkäriin (rasti seinään!), jossa söin kreikkalaisen salaatin ja huvitin kavereita kyselemällä tyhmiä tyyliin "miks tolla yhdellä työntekijällä on kuulokkeet" (no koska se oli autokaistan puolella töissä...) - kun noissa pikaruokapaikoissa ei tule vierailtua kovin usein niin mistä näitä voi tietää?!

Tokassa pelissä oli sitten vastassa lohkoa johtava iki"suosikkimme" Light Iron. Junnut olivat ihan yhtä ärsyttäviä kuin ennenkin, ja ilmeisesti emme ole mielipiteinemme yksin - katsomossa olleet Deriuksen pelaajat nimittäin kannustivat meitä kohtuullisen villisti. Viimeksi tuli Ironilta kuokkaan 8-2, nyt tiukan puolustuspelin ja hyvien henkilökohtaisten suoritusten jälkeen enää 3-2, joten ensi kerralla voitais kyllä jo voittaa ;)

Sarjaa jatketaan lähitulevaisuudessa tiuhaan tahtiin, sillä seuraava turnaus on jo kahden viikon kuluttua ja seuraavat kaksi taas kahden viikon välein. Joudutte siis (jos tänne vielä eksytte) lukemaan näitä pelilöpinöitä melko tiheään...

Koska salibandykiintiö ei omien pelien myötä tullut vielä täyteen, menimme kaverin kanssa illalla Pasilaan katsomaan miesten liigamatsia SSV - Oilers. Odottelimme tiukkaa peliä, ja sellainen siitä tulikin, mutta hieman eri tavalla kuin luulimme. Peli ei nimittäin todellakaan ollut kovin näyttävää katseltavaa, vaan aivan älyttömän näköistä ryntäilyä ja painimista. Tunteet olivat melko kuumina alusta asti, ja pelissä sai ottaa erittäin kovaa. Vasta kolmas erä alkoi muistuttaa etäisesti salibandya. Oilers oli kaksi ensimmäistä erää askeleen edellä, mutta kolmas erä muutti kaiken. SSV meni menojaan, ja kun Oilersin pelaaja otti pari minuuttia ennen loppua aivan idioottimaisen käytösrangaistuksen potkaisemalla vastustajalta pudonneen mailan kentän toiselle laidalle, peli oli käytännössä siinä. Pisteet SSV:lle ansaitusti lukemin 7-4. Seuraavaksi taidan kyllä mennä katsomaan naisten liigaa. Siellä pelissä on sentään edes jotain järkeä... kova vauhti kun ei ole aina se tie autuuteen.