Pelien päälle ajattelin juhlistaa Irlannin suojeluspyhimyksen nimikkopäivää hakemalla lähikaupasta pari Guinnessia. Homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä tavallisuudesta poiketen hyllyssä ei ollut irkkuolutta ollenkaan. Kauhia takaisku. Koska en jaksanut lähteä Alkoon, päädyin sitten brittiläiseen (pyh!) Black Sheep Aleen (onhan se sentään tummaa, vaikkei stoutia olekaan) ja – eilisen St. Urho's Dayn kunniaksi – Hartwallin Urhoon.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jaa mikä ihmeen St. Urho? Kuten kaikista legendoista, tästäkin on monta versiota. Olipa kerran 1950-luvulla Minnesotassa kaivoskaupunki, jota kansoittivat pääasiassa suomalaiset ja irlantilaiset. Viimeksimainitut viettivät perinteikästä Pyhän Patrickin päivää vuosittain 17.3. ja makasivat seuraavana päivänä kotonaan kauheassa kanuunassa sillä seurauksella, että suomalaiset joutuivat louhimaan heidänkin edestään. Tämähän ei käynyt laatuun, joten vuonna 1956 suomalaiset päättivät kehittää oman kansallisen juhlapäivänsä – Pyhän Urhon päivän, jota vietetään aina Patrickin aattona. Kaukaisessa kotimaassa Urho Kekkonen oli juuri valittu Tasavallan Presidentiksi – tämän poliittisen tapahtuman merkitystä juhlapäivän synnyn suhteen ei pidä aliarvioitaman. Perimätiedon mukaan Pyhä Urho karkotti Suomesta heinäsirkat, tosin ainakin omien havaintojeni mukaan ne ovat palanneet toisin kuin Patrickin Irlannista mereen ajamat kärmekset.

Toisenlaisen tarinan aiheesta voi lukea Pyhän Urhon patsaan jalustasta: The Legend of Saint Urho

Mutta nyt juomaan Mustaa Lammasta, kaipa tuo nyt jotenkuten Guinnessin korvikkeesta käy. Sláinte!