Kuva: Aftonbladet

 

Ohoh, onpas aika vierähtänyt. Piti jo aiemmin naputella pari(sataa) riviä viime viikon tiistaina 17.4. olleesta The Arkin keikasta. Bändi soitti loppuunmyydylle Tavastialle kolmena iltana peräkkäin. Olin paikalla niistä ensimmäisellä, joka oli myös kiertueen avauskeikka. Ja neljäs kerta, kun itse pääsin ko. orkesteria livenä todistamaan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tulin juhlapaikalle n. 22.20, jolloin salissa oli vielä kohtuullisen väljää. Hengailin jonkin aikaa ympäri ravintolaa ja lopulta päädyin nyt jo perinteiselle Arkin-diggailupaikalle, eli lavan edestä yläkertaan vievien portaiden alkupään viereen. Joskus varttia vaille yksitoista salissa tuli ihan yhtäkkiä aivan älyttömän ahdasta – suurin osa juhlakansasta valui ilmeisesti paikalle tuolloin. Roudareiden hoitaessa vielä viimeistelyhommia lavalla yleisö piti huolen itsensä viihdyttämisestä mm. puhkeamalla valtaisaan huutoon väliaikabiisien välillä.

 

Bändi astui lavalle aika tarkkaan klo 23. Eka biisi Absolutely No Decorum - uusi biisi juuri edellisviikolla ilmestyneeltä levyltä – otettiin ehkä vähän varovaisesti vastaan, mutta seuraavaksi tuli vanha kunnon Clamour For Glamour ja siitä eteenpäin ilta olikin ihan hei hulinaa. Ohjelmiston pääpaino oli uuden levyn biiseissä - rohkea veto, mutta yleisö oli tehnyt läksynsä ja lauloi ajoittain komeasti mukana huolimatta siitä, että Prayer For The Weekend oli ilmestynyt vasta kuusi päivää ennen keikkaa… toki mukana oli vanhoja suosikkeja, kuten Father Of A Son ja Let Your Body Decide.

 

Lavashow oli kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Entinen teatraalisuus oli saanut hieman väistyä (joskin esim. Little Dysfunk Youssa Ola esitti kummallista robottitanssia) rockaavamman ilmaisun tieltä. Nähtiin myös Arkille erikoinen one-man-show, kun Ola esitti Urielin mies ja kitara –periaatteella. Ja se toimi, takanani pari kundia totesi toisilleen että "ihan h…tin hyvä biisi". Välispiikit olivat totuttua Olaa, hän mm. ihmetteli sitä että keikat oli myyty hetkessä loppuun ja letkautti (vieläpä ihan uskottavasti): "Well, I'm happy it was you who bought the tickets" ja sai paikallaolevat tuntemaan itsensä tärkeiksi. Keikka loppui tietenkin Calleth You, Cometh I:hin – tosin aiemmista kerroista poiketen yleisöä ei tällä kertaa jätetty bändin poistuttua lavalta laulamaan keskenään aa-aa-aa:ta, vaan biisi muistettiin lopettaakin joskus, jonka jälkeen bändi tuli lavalle kumartamaan.

 

Hieno tapahtuma, hieno yleisö. Tosin keikan jälkeen meinasi naurattaa, kun joku naishenkilö avautui kavereilleen baaritiskillä. Porukka oli kuulemma täysin hullua, oli liian ahdasta ja lavan edestä ei oltu päästetty oikaisemaan salin puolelta toiselle vaikka oli ihan puoliväkisin yrittänyt tunkea läpi. Kävi mielessä että olikohan tämä ihminen ensimmäistä kertaa suositun bändin keikalla…

 

Biisilista:

Absolutely No Decorum / Clamour For Glamour / Prayer For The Weekend / I Pathologize / Little Dysfunk You / Let Your Body Decide / Uriel / It Takes A Fool To Remain Sane / One of Us Is Gonna Die Young / All I Want Is You / The Worrying Kind

Encoret: New Pollution / Father of A Son / The Most Radical Thing To Do / Death To The Martyrs / Calleth U, Cometh I

 

Biisiä, josta tämä blogi on nimensä saanut, ei valitettavasti kuultu...