Viime lauantaina oli viimeisten sarjapelien aika. Etukäteen asetelma oli sellainen, että voitto (ja vain voitto) molemmista jäljellä olevista matseista nostaisi meidät lohkokolmosiksi. Kantona kaskessa oli se tosiasia, että vastassa oli kaksi taulukossa edellämme majailevaa joukkuetta.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aamupeliin saimme vastaamme iki"suosikkimme" Light Ironin. Junnut olivat pelanneet viimeiset kolme turnausta puolivaloilla eli takki auki, ja tähänkin päivään kuultiin tyttöjen valmistautuvan kommentein "tänään on kaks helppoa peliä". Eivät siis olleet ainakaan meidän suhteen oppineet edellisestä tiukasta kohtaamisesta mitään. Shokkiefekti olikin siis melkoinen kun menimme melkein heti matsin alussa johtoon… kaksi erää jaksoimme runsaslukuisen yleisön (= Derius) villisti kannustaessa pitää asemamme, mutta kolmannessa erässä soi omissa kahdesti, ja Light Iron käytännössä varmisti 1-2 -voitollaan nousunsa kolmosdivariin. Tunnustusta täytyy antaa siitä, että junnut ovat kauden aikana oppineet kättelemään ja katsomaan silmiin.

Koska kyseessä oli oma vastuuturnauksemme, kävimme jokainen vuorollamme toimitsemassa pelejä. Muutoin ravitsimme itseämme, katselimme pelejä ja koitimme välttää yleistä jumiutumista – niin henkistä kuin fyysistäkin. Kauden viimeiseen peliin saimme vastaamme Deriuksen, jonka mahdollisuudet nousukahinoihin olivat menneet aamupelin tappiomme myötä. Matsista sukeutui tasainen, lopulta Derius vei voiton 1-2. Vastustaja kiitteli meitä reilusta vastuksesta vielä hallin pihallakin, ja ainakin itselle matsit Deriusta vastaan olivat kauden kohokohtia – tiukkaa vääntöä, reiluja kontakteja ja hyvää fiilistä puolin ja toisin.

Illalla pidimme sitten kauden päättäjäiset erään pelikaverin luona Töölössä. Emännän mies oli viihteeksemme videoinut ekan pelimme, jonka tapahtumia kommentoimme ja välillä repeilimme erinäisille eleille, pelitilanteille ja juoksutyyleille. Kaksi kovaa peliä vaativat veronsa, ja syötyään intialaista ruokaa ja juotuaan muutaman kaljan/siiderin/minkänytvaan oli yksi sun toinen valmis nukkumaan. Osa lähti sentään baariin, mutta hävikki silläkin reissulla oli kuulemma huomattava…

Sunnuntaina heräsin kaverin tekstiviestiin, jossa hän pyysi mua mukaansa katsomaan miesten kolmatta liigafinaalia. Mikäs siinä. Raahasin särkevät lihakseni Pasilaan katsomaan, kuinka SSV ei antanut Classicille mitään mahdollisuuksia vaan vei pelin ja suomenmestaruuden suoraan kolmessa matsissa. Pelillisesti aika tylsä tapahtuma, valtakunnan korkeimmalta sarjatasolta odottaisi hieman enemmän tasaisuutta.

Maanantaina oli sitten vuorossa Arenaliigan peli Hakiksen Hamstereita vastaan. Useita pelaajia puuttui, ja kaksi hyökkääjää joutui pelaamaan pakkeina. Lisäksi monella olivat lihakset vielä ihan jumalattoman kipeät lauantain matseista. Turpaan tuli 5-0, mitä täytyy kuitenkin pitää ihan siedettävänä lopputuloksena. Maalivahtimme loisti tehden useita huipputorjuntoja jo ensiminuuteilla. Matsissa tapahtui kaikenlaisia allekirjoittanutta huvittaneita juttuja, mutten jaksa kirjata niitä tänne koska kukaan muu ei näkisi niissä mitään hauskaa…