Vain kaksi päivää edellisen keikan jälkeen olin Lahdessa Isojano-tapahtumassa. Monelle paikalliselle Isojano on jo vuosia ollut perinteinen kesän avaus. Niinpä nolottaa myöntää, että kuulin koko Isojanosta ensimmäisen kerran vasta kuluneena keväänä. Koska tyypillisenä pääkaupunkiseudun asukkaana en yleensä saa ahteriani hilattua minnekään kehäkolmosen ulkopuolelle, päätin kerrankin repäistä ja lähteä Suomen Chicagoon ihan keikalle! Päätöstä siivittivät kaksi faktaa: se, että oli harvinainen tilaisuus nähdä Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa samana iltana peräkkäin, ja se, että äitini asuu naapurikunnassa, jolloin voin hyvin yhdistää keikan viikon myöhässä olleeseen äitienpäiväkäyntiin.

Lahden torilta oli ilmainen bussikuljetus itse pääkallonpaikalle. Onnistuin löytämään torin ja bussin (Hannalle kiitos ohjeista) ja kipusin pokkana sisään festaribussiin, vaikka se näyttikin olevan pullollaan vip-lippulaisia. Viereeni istui ylöjärveläinen tyttö, joka oli tulossa tapahtumaan kuvaajaksi. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ensin bussissa ja sitten tapettiin vielä aikaa Hartwallin pihalla ennen porttien aukeamista. Meikäläisen urpomagneetti toimi jälleen; puheisiimme tuli sekaantumaan joku todella omituinen n. 45-vuotias äijä, joka tunki ihan pyytämättä omia juttujaan väliin ja julisti olleensa edellisviikolla euroviisufinaalissa. Ja euroviisuteepaita oli luonnollisesti päällä.  Daa…

Porttien auettua piti tietenkin päästä ensimmäiseksi testaamaan tapahtumaa varten pantu perinneolut. Sitä varten piti lunastaa astia eli tuoppi portin vieressä olleesta kojusta. Palauttamalla tuoppi yhdessä samalla saadun poletin kanssa sai pantin takaisin. Polettimenettely kuulemma ehkäisee tuoppivarkauksia. Itse juhlapaikka oli valtava varastohalli, johon oli rakennettu reunoille baari- ja ruokapisteet ja keskelle ihan hillittömät määrät pitkiä pöytiä. Lavan lähellä oli vip-alue, jossa lipun lunastaneille oli tarjolla myös ihan ruokaruokaa. Lavan takana oli isot pinot tyhjiä juomakoreja, jotka muodostivat hallille sinisen taustan, melko vaikuttava näky!

Viitisentoista minuuttia ennen keikan etukäteen ilmoitettua ajankohtaa menin lavan edustalle hengailemaan. Aidalla oli runsaasti tilaa, joten olinkin sitten keskellä ihan eturivin paikoilla :D Juontajana toiminut Jone Nikula ramppasi lavalla useaan otteeseen ilmoittelemassa milloin mitäkin ennen kuin keikka viimein alkoi. Rasittava tyyppi. Lavan edessä oli tosi väljää koko ajan, mutta keikan alettua ihmiset valuivat pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs (etenkin Jonnan ihmeteltyä "kauhee kun te ootte kaukana"). Jonna oli ihana kuten aina (toistan itseäni, taisin sanoa tämän edellisessäkin blogimerkinnässä…) esittäen mm. kuinka ruohonleikkuri käynnistetään ja sekoillen Myöhemmin -biisin sanojen kanssa. Rumpali oli edelleen huvittava.

Ja tämmöistä Jonnan keikalla kuultiin:

Regina Linnanheimo / Kuuleeko kukaan? / Tänään lähdetään / Linnut / Yksi synti sallitaan / Et tahdo tietää / Kaiken se kärsii / Roi / Läpikulkumatkalla / Suljettu sydän / Toisen kanssa / Yhtä en saa / Suunta muuttuu/ Myöhemmin / Tytöstä ja pojasta
------
Ne pakottaa / Sammuttakaa kaikki valot

Jonnan jälkeen täytyi pitää huoltotauko bajamajavierailun ja juoman merkeissä. Palailin pikkuhiljaa lavan edustalle ja hämmästyksekseni huomasin, että Jonnan keikalla valtaamani paikka oli edelleen tyhjillään. Siihen siis linnoittauduin jälleen eturiviin, vaikkei alun perin ollut edes tarkoitus. Mutta hyvä että linnoittauduin. Edessä oli nimittäin aivan sairaan hyvä meininki! Kuulin myöhemmin että jossain päin eturiviä oli kärsitty kännisistä äijistä, mutta keskellä jossa itse sijaitsin ei ollut sellaisesta merkkiäkään. Toki fiilis oli huomattavasti ahtaampi kuin Jonnan aikana.

Ennen Maijan keikkaa joku roudarin näköinen jätkä testasi rumpusoundeja. Hämmennys oli suuri, kun samainen liuhuletti sitten istui rumpupatterin takana sen varsinaisen keikankin aikana. Ex-rumpali oli lähtenyt tekemään omia juttujaan ja uusi mies oli tullut tilalle. Tämä aiheutti jonkin verran säpinää niin itse keikkapaikalla kuin jälkipeleissäkin. Turha huolehtia, Maijan bändin rokkaavuus  ei kärsinyt miehistönvaihdoksesta. Hauska yksityiskohta oli konserttisalikiertueelta tuttu yleisön huudattaminen Ingalsin Laura –biisissä – liekö jätetty yleisön pyynnöstä ohjelmistoon. Kirkumisineen kaikkineen hauska juttu :D Ei susta huomaa oli hieno ylläri.

Biisilistan tynkää:

Kristiina / Tähti / Ei susta huomaa / Yksi on suurempi muita / Hei tie / Mun elämä / Saaressa / Hiuksissa hiekkaa / Totuutta ja tehtävää / Ei saa surettaa / Kesä / Liian kauan / Ingalsin Laura / Ei
------
Se ei olekaan niin / Satumaa-tango

Keikan jälkeen halli tyhjeni nopeasti ja noutopartiokin oli jo saapunut asemiin Hartwallin ulkopuolelle, hyvä kun kerkesin tuopillisen kumota ennen juoksua autolle. Viikonloppu jatkui sitten äiskän luona landella. Mikäs sen mukavampaa! Tosin illan aikana lähteneelle äänelleni jaksettiin nauraa...