Olin eilen pitkästä aikaa Jonna Tervomaan keikalla Tavastialla. Edellisestä Jonnan keikasta olikin jo aikaa - kalenteria taitaa joutua selaamaan niinkin pitkälle taaksepäin kuin elokuun 2005 Ankkarockiin! Jo oli siis aikakin. Jonnan pari viikkoa sitten ilmestynyt levy on tasainen kokonaisuus, ja kiinnosti kuulla miten biisit toimivat livenä. Ja toimivathan ne. Uusi levy Parempi loppu koluttiin lähes kokonaan läpi (vain Tasan kello kymmenen jäi soittamatta, ja vanhoista hiteistä Yhtä en saa - omat suosikkibiisini tuntuvat nyt keikoilla kovasti kiertävän mua; tosin enpä noita muistanut keikan aikana edes kaivata). Kaikkiaan setissä oli 21 biisiä ja kestoa 1 h 50 min. Jonna on aiemminkin kunnostautunut pitkien keikkojen saralla - ennätys taisi olla syksyllä 2004 Nosturissa: 24 biisiä ja yli kaksi tuntia.

Tavastialla oli jälleen kerran täysi tupa. Itse seisoskelin parin tutun tyypin kanssa lavan edessä heti eturivin takana suoraan Jonnan kohdalla. Vaikka sali oli täynnä ääriään myöten, ei tönimistä tai muutakaan typerehtimistä esiintynyt. Vieressäni tosin oli joku äärimmäisen humaltunut äijä, mutta hänkin oli vain huvittava. Lavan valkoisen taustakankaan takana paloi punaisia hehkulamppuja ja lavalle oli roudattu 50-lukutyylisiä lamppusysteemejä. Ennen bändin lavalleastumista kuultiin vanhaa suomifilmimusaa, laulamassa varmaan joku Leif Wager tai sellainen, tämä osasto ei ole oikein hallussa :D Ja introon sopivasti eka biisi oli Regina Linnanheimo, ja siitä se sitten lähti. Kuten yleensäkin Terviksen keikoilla salissa oli melko seesteinen tunnelma - Jonnan musiikki ei varsinaisesti ole mitään bailumusaa, ja oikeastaan ainoat isompaa riehaantumista aiheuttaneet biisit olivat Et tahdo tietää, Suljettu sydän ja Ne pakottaa. Toki juhlakansa oli intensiivisesti mukana kaiken aikaa ja uudetkin biisit osattiin laulaa mukana melko hyvin. Oma lukunsa oli Roi, jossa Jonna pyysi yleisöltä apua viheltämisessä - lyön vetoa että se teki sen vain saadakseen nauraa ihmisten tyhmille ilmeille :D

Summa summarum. Hyvä keikka. Jonna oli ihana kuten aina. Ne eleet, ilmeet ja hyppelyt! Kitaristi Jaakonahon riehuminen on aina yhtä hauskaa seurattavaa - ihme ettei lavalla tule enempää kolareita (vaikkakin kertaalleen onnistuivat kylläkin peruuttamaan Jonnan kanssa toisiaan päin). Rumpalin ilmeet aiheuttivat erinäisiä repeilykohtauksia pitkin iltaa. Kukaan ei pyytänyt soittamaan Paranoidia. Kuultiin Neljä seinää, jota "ei pitänyt soittaa, mutta tässä tää nyt kumminkin tulee". Eipä voisi keikkailta paljon paremmin mennä...

Biisilista:

Regina Linnanheimo / Jalanjäljet / Kuuleeko kukaan? / Tänään lähdetään / Valmista mut / Neljä seinää / Hyvä opetus / Linnut / Yksi synti sallitaan / Et tahdo tietää / Kaiken se kärsii / Roi / Läpikulkumatkalla / Suljettu sydän / Toisen kanssa / Myöhemmin / Tytöstä ja pojasta
------
Lempi pehmentää pään / Se ei kuulu mulle / Ne pakottaa
------
Sammuttakaa kaikki valot