Lauantaina 16.6. vietettiin kaverini Polttarisankarin (jäljempänä P) polttareita. Kuvat on julkaistu kyseisen henkilön luvalla.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

P oli jo viikkoja ollut hermoheikko ja yrittänyt arvailla ja kalastella milloin polttareita vietettäisiin. Juhlaväki sidosryhmineen kuitenkin piti sitkeästi asian omana tietonaan. H-hetkeä edeltävänä perjantaina olimme muutaman tyypin voimin pilkkomassa kasviksia seuraavan päivän piknikkiä varten. Sapuskat raahattiin kahteen eri jääkaappiin (joista toinen oli allekirjoittaneen) ja seuraavan päivän aikataulut neuvoteltiin selviksi.

 

Lauantaiaamuna P:n oli määrä mennä siskonsa kanssa Leppävaaraan vesijumppaan. Aikomus kariutui, kun ryntäsimme läheisestä pusikosta julistamaan jotta "sulla on tänään polttarit". P vietiin autoon, jossa hänelle vedettiin huppu silmille ja sen jälkeen vielä eksytettiin ajamalla (tosin vahingossa) ensin väärää tietä ja sitten tekemällä uukkari. Vähän ennen puoltapäivää päädyimme vihdoin Serenaan, jossa meitä odotti mäkiautoilu, joka oli aivan sairaan hauskaa! P pääsi tämän lisäksi vaijeriliukuun (jota hieman jännitimme etukäteen – P kun kammoaa kaikenlaista lentämistä ja hyppäämistä, ja mietimme mahtaako hän suostua tulemaan vaijeria alas). Juhlakalu kuitenkin oli lopulta niin innoissaan, että laski vaijeria pitkin kaksi kertaa.

 

Rata oli hurjannäköinen.

 

Päivänsankari ennen ensimmäistä starttia.

 

Vaijeria alas.

 

Ruokaryhmä erkaantui porukasta mäkiautokisan tuloksien julkistamisen jälkeen ja lähti hakemaan sapuskoja kahdesta osoitteesta. Piknikpaikaksi oli valittu Ruttopuisto. Sää suosi ihmeellisesti koko päivän – sekä edeltävä että seuraava päivä olivat koleita, mutta h-hetkenä kaupunki kylpi auringossa ja lämmössä. Tällä välin balettia joskus harrastanut P puettiin Serenassa balettipukuun ja matka kohti puistoa alkoi. Muut olivat jo viltin luona valmiusasemissa juhlakalun suoriuduttua paikalle ja kerättyä vihkoonsa satunnaisilta henkilöiltä 10 neuvoa avioliittoa varten. Kello oli tässä vaiheessa jo hyvinkin 16.00 ja kaikilla oli ihan hirveä nälkä ja koko ajan jano. Kyseisestä vaivasta päästiin eroon salaatin, leivän, kuohuviinin ja puna- sekä valkoviinin voimin. Osalla oli myös omia eväitä.

 

Sapuska oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi (etenkin vihreää salaattia, jonka määrään feta ja kana eivät lainkaan korreloineet) ja joskus 17.30 aikoihin alettiin valmistautua seuraavaan ohjelmanumeroon, eli valokuvasuunnistukseen. Rasti 1 Espalla Eino Leinon patsaalla jäi itseltäni näkemättä, koska piti kiiruhtaa valmiusasemiin rastille 2, mutta P:n piti tuolla halata jonkun kanssa ilmapallo rikki. Oma rastimme oli Kolmen sepän patsaalla, missä P:n oli määrä saada joku (mielellään miehenpuoli) tanssimaan kanssaan valssia. Kolmen sepän terassilla istuskelijoita tämä huvitti kovasti.

 

Patsaan sijaisena.

 

Matkalla seuraavalle etapille saimme ylimääräisen ohjelmanumeron, kun Vanhan YO-talon edessä seisoskeli elävä patsas, joka vei P:n hetkeksi seisoskelemaan omalle jalustalleen. Ja hyvinhän tuo ilmeettömänä seisoskelu sujui. Rastilla 3 Narinkkatorilla piti löytää joku (taas mielellään miehenpuoli) vanhanaikaiseen, eli läiskimään esineitä vyötärölle sidotussa sukkahousussa olevalla appelsiinilla. Läheiseltä terassilta bongattu herra voitti kisan.

 

Huutia tupakka-askille.

 

Rasti 4 oli Kampin keskuksen suihkulähteen luona, jossa P:n piti huutaa ilmoille 10 syytä miksi aikoo mennä tulevan siippansa kanssa naimisiin. Ja ne syyt tulivat kuulkaa pikavauhtia. Samaisessa tehtäväpisteessä tapasimme myös yhden monista muista illan aikana näkemistämme polttarisankareista, nimittäin Pyjamabanaanin. Lisää tuli vielä myöhemmin…

 

Banaanillakin oli polttarit.

 

Rasti 5 oli Kiasman edessä, missä tehtävänä oli hommata kaveri pussijuoksukisaan. Niin kävi että vieras nimeltään Kai (jonka tyttöystävä kävi aika tuuheana) voitti tämän kisan. Päivän aikana tavallisten kaduntallaajien ystävällisyys ja suunnaton aulius osallistua tehtävien tekemiseen ylitti kaiken kaikkiaan kaikki odotukset. Millään rastilla ei hukattu tolkuttoman paljon aikaa vapaaehtoisten avustajien löytämiseen.

 

Vähän heikkolaatuinen kuva, joka kertoo kaiken oleellisen siitä miten "tiukka" pussijuoksukisa Kiasman porteilla käytiin.

 

Viimeinen varsinainen rasti oli karaokeravintola Satumaassa, jossa P vetäisi kaikkiaan kolme biisiä. Kyseisessä kuppilassa oli samaan aikaan parhaimmillaan kolme muutakin polttariporukkaa ja meininki aivan hulvaton, siellä vedettiin letkistä Dirlandaan tahdissa. Paikan portsari oli sitä vastoin todella omituinen. Narikkalappuja nimittäin jaettiin n. 15 hengen seurueelle yhteensä tasan yksi, ja poistuessa portsari alkoi vaatia narikkalappua ja tokaisi mm. toiselle kaasoista tämän kuvaillessa kassiaan että "sä et nyt yhtään tiedä mitä sä haluut". Söisi sekin kaappi vähän vähemmän niitä hormoneja… ulkopuolella pokelle naurettiin ja häntä pilkattiin nimityksillä, joita kunnianloukkaussyytteen pelossa ei ole syytä toistaa tässä. Osa myös kunnostautui tässä vaiheessa juomalla viimeisiä valkoviinejä suoraan purkista (ja pussista).

 

Viiniä!

 

Lopullinen määränpää oli sitten Manala, jossa meillä oli pöytävaraus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi; vaikka tunnetusti olen isoruokainen, en jaksanut millään syödä koko grilliannosta. Pitkä ja kuuma päivä lukuisine siirtymisineen vaati veronsa, ja yläkerran baariin kivuttuamme kato alkoi käydä. Viimeisetkin poistuivat paikalta niinkin aikaisin kuin kahdelta yöllä.

 

Vihdoinkin syömään!

 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että päivä oli äärimmäisen mukava. Erityisen kivaa oli tutustua P:n muihin kavereihin, joiden kanssa en niin paljon ole ollut tekemisissä. Parasta olikin ehkä juuri se yhdessäolo ja yhdessätekeminen. Huhut ovat jälkeenpäin kertoneet muunkin porukan viihtyneen ja - mikä tietysti kaikkein tärkeintä! - itse Polttarisankari tykkäsi. Tästä huolimatta en tässä yhteydessä tohdi sanoa että "toivottavasti pian uudelleen" – ainakaan saman henkilön ollessa kyseessä…