Koskaan kuullutkaan mistään Forkista? Fork on kolmen näyttelijän ja yhden poliisin muodostama a cappella –bändi. He siis sananmukaisesti soittavat suutaan ja tekevät kaikki instrumenttien äänet omilla äänillään. Ja millä tavalla! Musta a cappella oli aina kuulostanut äärimmäisen tylsältä, kunnes näin Forkin viime kesänä Suzanne Vegan lämppärinä. Ja siitä eteenpäin olenkin vain odotellut milloin pääsisin todistamaan Forkia seuraavan kerran. Se seuraava kerta koitti vihdoin täydessä Savoyssa torstaina, jossa mulla ja kaverilla oli paikat rivillä 6.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Alku oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Lavalle marssi kuuden miehen ja kuuden naisen muodostama sekakuoro, joka aloitti saksankielisellä juomalaululla tai jollain. Yleisö oli hiirenhiljaa ja taputti kohteliaasti. Seurasi laulu, jonka sanat olivat erittäin yksinkertaiset: diidaa-diidaa jne. Yleisö oli odottavalla kannalla ja taputti taas kohteliaasti. Seuraavaksi kuoro aloitti Michael Jacksonin Smooth Criminalin, jonka aikana kaiuttimista alkoi tulla surroundina helikopterin roottorin rätinää, valonheitin pyyhki ympäri katsomoa ja tuulikone puhalsi lavalle niin että kuorolaisten vetimet liehuivat. Vaikutelma oli hyvin autenttinen.
Forkin sisääntulo suoritettiinkin sitten suuren maailman tyyliin: bändi laskeutui lavalle teatterin katosta köysiä pitkin avaruuspuvut päällä! Vielä köysissä roikkuen he "surmasivat" kuorolaiset "laseraseilla" ja jatkoivat Smooth Criminalia Chiqin ottaessa Miihkalin roolin. Asuihin sopivasti mentiin tietysti moonwalkia, mikä niillä koroilla oli kyllä melkoisen huomattava suoritus. Sitten biisi vaihtui Thrilleriksi, jossa kuolleet kuorolaiset heräsivät ja ihan Thriller-videon mukaisesti tanssivat zombietanssia poistuen lopulta lavalta. Muutoinkin Forkin showssa (niin, kyse on tosiaan showsta, ei vain neljästä tyypistä laulamassa keskellä lavaa) nähtiin mielenkiintoisia viitteitä eri artistien videoihin, ja maailmantähtien maneerit oli opiskeltu tarkoin, joissain kohdin mentiin myös sopivasti yli. Showssa näkyy forkkilaisten näyttelijätausta; heillä on uskomaton muuntautumiskyky ja loistava presenssi – unohtamatta taitoa kommunikoida ja vuorovaikuttaa yleisön kanssa. Avaruuspuvut kylläkin lähtivät Thrillerin jälkeen ja vaihtuivat mustiin vaatteisiin.
Setti kesti melko tarkkaan kaksi tuntia (miinus 15 min tauko, jonka aikana mustat vaatteet vaihtuivat valkoisiin) ja siinä kuultiin em. Jacksonin biisien lisäksi mm. U2:n Mysterious Ways, Robbie Williamsin God Is A DJ, Maroon 5:n Harder To Breathe, Kylie Minoguen Can't Get You Out Of My Head, Backstreet Boysin Everybody (Backstreet's Back), Hanna Pakarisen Leave Me Alone, Duran Duranin Reflex, Shakiran Hips Don't Lie ja Forkin omasta uudesta tuotannosta ainakin Away. Kaikkia biisejä en edes muista ja paria en tuntenut. Myös jo aiemmin mainittu kuoro (His Master's Second Choice) kävi lavalla pariin otteeseen laulamassa taustoja. Varsinaisen setin päätti "a tribute to Finnish heavy metal as good as it can ever get" eli Teräsbetonin Taivas lyö tulta ja Nightwishin Over The Hills And Far Away yhtaikaa vedettynä! Vaikka olin kuullut tuon spektaakkelin jo kerran aiemmin niin oli se vaan mielettömän kuuloista.
Encoreissa sitten Winston pääsi irti heittäen melkoisen viihdyttävän version Dingon Autiotalosta ja koko keikka loppui Queenin Bohemian Rhapsodyyn. Mulle tapahtui tuon biisin aikana jotain tosi outoa. En ole koskaan voinut sietää BR:aa, mutta Forkin esittämänä se oli jotain ihan erilaista, ihan rehellisesti sanottuna kylmät väreet juoksivat ja niskakarvat nousivat pystyyn. Loistava lopetus. Poistuessa HMSC:n jäsenet odottivat ovilla ja jakoivat paikallaolleille Forkin uuden singlen Away. Vuoden hauskin keikka tähän mennessä, kyllä nimittäin sai taas nauraa, ja vaikea kuvitella että tuosta kukaan paremmaksi pistäisi.
PS. Viimeisimmät merkinnät tässä blogissa ovat olleet aika musiikkipainotteisia. Pitäisköhän tehdä muutakin kuin ravata keikoilla...
Kommentit