Joo joo. Tiedetään. Dan Brownin kirjat ovat populismia pahimmillaan. Niitä ei lue kukaan itseään kunnioittava kirjallisuudenharrastaja. Brown venyttää historiallisia faktoja, yhdistelee toisiinsa kuulumattomia asioita keskenään ja pilkkaa uskontoa. Näin ainakin joidenkin tahojen mukaan. Mutta arvatkaas mitä? EVVK. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaikki kolme lukemaani Brownin kirjaa ovat olleet loistavaa viihdettä. Tapahtumat etenevät jouheasti, on vauhtia, huumoria, väkivaltaa ja dramatiikkaa. Tarinan aikajänne on yleensä n. vuorokausi, ja siitä kirjailija on onnistunut paukuttamaan useita satoja sivuja tekstiä. Viihdyttävää tekstiä sitä paitsi, eikä muutamien henkilöhahmojen ja joidenkin tapahtumien epäuskottavuus haittaa menoa. Pääasia on, että tarinan tempo säilyy ensimmäisestä sivusta viimeiseen. Ja siinä Brown on todella omimmillaan. Välillä lukijakin suorastaan hengästyy päähenkilöiden säntäillessä paikasta ja jopa maasta toiseen. Silti kirjoja on ollut vaikea laskea hetkeksikään käsistään – Da Vinci –koodia luin toissa jouluna lähes yötä päivää ja sain sen reilut 500 sivua luettua kahdessa päivässä. Myös historiallisten ja tieteellisten yksityiskohtien runsaus jaksaa hämmästyttää. Taustatyön suhteen kirjailija on selvästi jaksanut nähdä todella paljon vaivaa.

Brownin teokset eivät tosiaankaan ole mitään kertomakirjallisuuden klassikkoja. Mutta hauskaa luettavaa ne ovat. Välikö sillä etteivät ne oikeasti liity mihinkään suureen salaliittoteoriaan tai suureen salaisuuteen, jonka paljastuminen muuttaisi koko maailman? Eihän romaanin ole tarkoitus olla mikään oppikirja.

Seuraava Brown-projekti on sitten Murtamaton linnake, jahka se löytyy kirjastosta.