Kirjoitin täällä kesäkuussa kaverini P:n polttareista. Lauantaina 4.8. päästiin sitten siihen varsinaiseen asiaan, eli P:n ja hänen siippansa J:n häihin. Päivä valkeni aurinkoisena ja lämmintä ilmaa oli luvassa, mikäs sen mukavampaa! Etenkin kun tiedossa oli, että iso osa ajasta vietettäisiin ulkoilmassa. Vielä hääpäivän aamuna hermoilin vaatetuksen kanssa. Eihän tää paita vaan oo liian vaalea? (Morsiamen kanssa väreistä oli toki keskusteltu etukäteen.) Kun vielä reppuun oli pakattu iltaa varten lämmintä vaatetta (jota ei todellakaan tarvinnut) sekä häälahja, oli aika lähteä kohti Espoon tuomiokirkkoa, jossa vihkiminen tapahtuisi.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kirkon pihalla olo oli orpo. Paikalla oli vain hääparin sukulaisia, joista en tuntenut ketään. Pikkuhiljaa alkoi tutumpaakin porukkaa saapua. Kirkko oli hieno ja itse vihkiseremonia kivan lyhyt ja yksinkertainen (mikä siis kehuna mainittakoon). Papin puheesta pidin kovasti. Jälkeenpäin kuulin, että morsian oli itse ajanut vihkipaikalle, koska oli tullut ns. tulenpalava kiire. Morsiamen lähes kymmenen vuotta tunteneena voin hyvin kuvitella tilanteen :D Vihkimisen jälkeen oli sitten ne normaalit riisinheitot, ja niin lähti hääparin Audi kohti juhlapaikkaa takapuskuriin sidotut kaljatölkit kolisten. Juhlakansa siirtyi juhlapaikalle (Espoonkartano) tilausbussilla, jotkut myös omilla autoilla.

 

 

Juhlapaikalle saapuessa mieltä kaiveli pari vakavaa ongelmaa. Mitä hääparin vanhemmille (joita en siis tunne, vaikkakin morsiamen vanhemmille mut on kerran hallilla ohimennen esitelty) kuuluu sanoa onnittelukierroksella? Pitääkö esitellä itsensä vaiko vain onnitella? Onneksi en ollut tämän dilemman kanssa yksin. Meitä oli useampi tuskailemassa samaa polttavaa kysymystä. Totesimme, että koska vieraita oli paljon eivätkä vanhemmat kuitenkaan muistaisi meitä enää hetken päästä, voisimme tyytyä ihan vaan onnittelemaan. Toinen yleinen ongelma oli lahjapöytä. Missä se oli? Missä vaiheessa lahjat kuuluu sinne viedä? Mitä siihen vieraskirjaan kirjoitetaan? Kaksi ensimmäistä kysymystä ratkesi muita peesaamalla. Vieraskirjaan kirjoittaminen taas oli kymmenen aikaan illalla varsin helppoa. Neuvoa-antavaa oli nimittäin nautittu siinä vaiheessa ns. riittävästi.

 

Itse hääjuhlasta voi sanoa lyhyesti, että olihan hyvät bileet todella idyllisessä paikassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Samoin juomaa! Ja faktahan on, että kun juomaa riittää niin tuntemattomistakin tulee tuttuja ihan pikavauhtia. Tulipa siis illan mittaan juteltua tosi monien uusien ihmisten kanssa. Ja tietty niiden vanhojen tuttujenkin. Aiheet vaihtelivat ultraäänikuvauksista salibandyn sääntötulkintoihin. Yleinen aihe tuntemattomampien kesken oli tietenkin "mistä tunnet hääparin". Paikalla oli bändi, joka piti fiilistä yllä melkein koko illan. Asiaan kuuluivat tietenkin myös mm. kaikenlaiset tietokilpailut, puheet ja perinteinen morsiamenryöstö. Eikä saata unohtaa Miesten Wiskihuonetta, jossa myös naisia hengaili ihan kiitettävä määrä. Eihän sinne meinannut välillä mahtua sekaan ollenkaan... Mahtava meno ja tiukka etukeno… bussi Helsinkiin lähti lopulta reilusti yhden jälkeen yöllä.

 

Onnea P&J!