Katselin telkkarista toissailtana puolella silmällä dokumenttityylillä toteutettua leffaa Verinen sunnuntai. Siinä kuvattiin tapahtumia Pohjois-Irlannin Derryssä (jota britit kutsuvat Londonderryksi) tammikuun 1971 ”Verisunnuntaina”, josta mm. U2 teki myöhemmin biisin Sunday Bloody Sunday. Tuolloin brittijoukot avasivat tulen rauhanomaiseen mielenosoittajajoukkoon surmaten 13 mielenosoittajaa. Nämä olivat kaikki katolilaisia. Tämän tapahtuman jälkeen aiemmin matalaa profiilia pitäneeseen Irlannin Tasavaltalaisarmeija IRA:an alkoi tulvia jäseniä. Ulsterin katolilaiset eivät voineet enää luottaa brittiarmeijaan, vaikka se ainakin nimellisesti alun perin olikin tuotu Pohjois-Irlantiin nimenomaan puolustamaan alkuperäisväestöä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaikka en millään tavalla puolustele IRA:n myöhempiä tekemisiä enkä missään tapauksessa hyväksy terroritekoja (alunperinhän IRA ei ollut terroristijärjestö – paitsi ehkä brittien näkökulmasta - vaan nimenomaan Irlannin itsenäisyyttä ajava järjestö), ovat sympatiani Ulsterin konfliktissa aina olleet jossain määrin – tai lähinnä täysin - katolilaisten puolella. Tähän on varmasti vaikuttanut paitsi U2, myös kiinnostukseni Irlannin historiaan ja kansanperinteeseen sekä elokuva Isän nimeen, jonka nähtyäni kävin melko kuumana. Oma oikeudentajuni ei oikein kestänyt edes neljän syyttömän tuomitsemista pubin räjäytyksestä kymmeniksi vuosiksi vankeuteen kyseenalaisilla todisteilla, kun heidän ei tosiasiassa voitu todistaa olleen tuolloin lähelläkään ko. paikkaa. Saati että se olisi kestänyt siinä vaiheessa kun samaiseen vankilaan oli passitettu IRA:n sotilas, jonka Britannian hallitus tiesi syylliseksi kyseiseen tekoon – mutta ei voinut myöntää erehtyneensä ja vapauttaa syyttömiä, vaan viattomat pidettiin vankilassa brittiläisen oikeusjärjestelmän suojelemiseksi. Heidät vapautettiin 80-luvun lopussa uusien todisteiden ilmaannuttua, ja 1995 Teflon-Tony esitti julkisen anteeksipyynnön näiden ns. Guildfordin nelosten vankilatuomiosta.