Meikäläinen tunnetaan kaveripiirissä spurgumagneettina, eikä syyttä. En tiedä onko mussa jotain luottamusta herättävää vai näytänkö vaan niin kiltiltä ja/tai tyhmältä ja/tai avuttomalta, että kaiken maailman tyypit rupeavat aina juttusille just MUN kanssani, vaikka paikalla olisi tuhat muutakin. Tämäkin viikko on lähtenyt näiltä osin varsin vauhdikkaasti käyntiin: eilen töiden jälkeen kävelin kaupungilla, kun vierelleni jalkakäytävälle materialisoitui pikimusta mies kokoluokkaa Alexander Karelin. Miehestä uhonneesta aromista päätellen votkaa oli kipattu jonkin verran, ja sainkin kuulla mahtipontisen selvityksen huonolla englannilla siitä, että hän on kotoisin Sudanista ja nimeltään Okeukele tai jotain sinne päin. Tulevaisuudensuunnitelmiin kuului kuulemma asuminen Suomessa vähintään seuraavat 20 vuotta, jonka jälkeen hän aikoi (ilmoitusasia, ilmeisesti - mikä ihmeen demokratia...) ruveta Suomen presidentiksi. Mitäpä tuohon muuta osasi sanoa kuin että "oh, that's very interesting" - en viitsinyt valistaa miestä siitä pikku yksityiskohdasta, että presidentin on oltava syntyperäinen Suomen kansalainen.

Äsken sitten tuossa viereisessä korttelissa n. 60-vuotias ukkeli pysäytti mut ja antoi mulle ties mistä syystä, jonka only God herself knows, salmiakkipussin. Äijän jutuista ei saanut mitään tolkkua ja kännissä oli tämäkin setä. Kohteliaana siinä sitten kuitenkin kuuntelin soveliaalta tuntuneen ajan, mutta sitten alkoi naurattaa niin että oli pakko liueta paikalta. Miekkosella nimittäin välähti: "Tiedätkö sinä muuten kuka sinä olet? (pitkä tauko) Sinä olet nainen!"

Odotan loppuviikkoa kauhulla...