Tuo eilinen vaalitulos nimittäin. Ei siinä mitään, ettei oma ehdokkaani mennyt läpi - en sitä odottanutkaan - mutta ikuisen inhokkipuolueeni Kokoomuksen vaalivoitto kyllä kaivertaa. Onneksi eivät sentään nousseet isoimmaksi puolueeksi, niin ei tarvinnut Kataisenkaan venyttää seiniä ympäriltään mahtuakseen huoneeseen.

Kaikenkattava inhoni Kokoomusta kohtaan sai alkunsa jo ala-astevuosinani. Asuimme tuolloin Uudellamaalla paikkakunnalla, jossa valta oli silloin (ja on itse asiassa vieläkin) melko tiukasti Kokoomuksen ja RKP:n käsissä. Hyvin porvarivetoinen hallinto siis. Koska myös kieliryhmien voimasuhteet olivat tuohon aikaan melko fifty-sixty, ei päätöksenteossa vedetty eri suuntiin pelkästään poliittisten aatesuuntien vaan myös äidinkielen mukaan. Tämä sai aikaan aivan ihmeellisiä kissanhännänvetoja sellaisissakin asioissa, joihin terveen järjen mukaan ei ollut kuin yksi oikea ratkaisu (esim. liikennevalojen saaminen erääseen hengenvaaralliseen risteykseen kesti useita vuosia, koska nämä puupäät eivät nyt vaan ihan periaatteesta voineet millään olla samaa mieltä).

Ala-asteemme rehtori, joka oli koulussamme pelätty hahmo, kuului tuohon aikaan paikkakunnan Kokoomuksen näkyvimpiin tekijämiehiin, samoin hänen veljensä. Rehtorin veljenpoika oli kanssani samalla luokalla, ja yläasteella myös hänen tyttärensä. Kun koko peruskouluaikansa on saanut kuulla keskenkasvuisilta (etenkin siltä pojalta) oikeistopropagandaa, ei varmaan ole ihme että se alkoi jossain vaiheessa tulla korvista ja nostattaa vastareaktioita. Rehtorin tytär istuu muuten nykyään sen samaisen kunnan valtuustossa - oppi on siis mennyt täysimääräisesti perille. Lukiossakin samalla luokalla oli näitä tiedostavia kunnallispoliitikontaimia, joiden kanssa en oikein tullut toimeen - en suuremmin ihaillut jenkeissä vaihtareina olleita, en skimbannut enkä käynyt Kynällä ja lisäksi mulla oli t-paita, jossa oli sirppi, vasara ja kirjaimet CCCP - oli näes glasnostin aika. Ja kuuntelinkin jotain hirveää komukkimusaa, kuten juntti-Pelle Miljoonaa ja Appendixia.

Kuten jo aiemmin olen (kai) jossain joskus tuonut ilmi, niin itselläni ei varsinaista puoluekantaa ole koskaan ollut. Lukiossa mulla oli kuitenkin välillä suunnattoman hauskaa porvarikakaroiden kustannuksella ja pakkohan se oli heittää vettä kiukaalle aina kun voi. Esimerkiksi presidentinvaalien alla, kun koulussamme pidettiin varjovaalit, jonka kärkeen sijoittuivat Jouko Kajanoja ja Kalevi Kivistö. Harri Holkeri taisi jäädä viimeiseksi, ja luokkamme kokoomusnuoret olivat tosi käärmeissään siitä, että me muut kuulemma pistimme tahallamme homman lekkeriksi (no ihanks totta!?).

Toinen hauska tapaus sattui, kun Elanto puuhasi kirkonkylälle päivittäistavaraliikettä kilpailemaan K-kaupan, T-marketin ja Varubodenin kanssa. Hanke ei koskaan toteutunut, syytä en enää muista mutta luultavasti kunnallispolitiikalla ja kunnan yrittäjien nokkamiehen kytköksillä siihen sekä paikallislehteen oli osuutensa tapahtumissa. Nykyisin erään laskettelukeskuksen johtajana toimivan porvarinalun katkera kommentti tästä kauheasta uhkakuvasta on kuitenkin syöpynyt mieleeni ikiajoiksi ja muodostunut perheessämme lentäväksi lauseeksi: "Nyt ne kommarit meinaa perustaa tänne kaupan!" Hmm. Ilmeisesti vapaaseen kilpailuun perustuvaa kapitalismia ei saakaan harjoittaa vapaasti kuka tahansa...