Totuuden hetki on tullut. Pakko myöntää: olen alkanut tehdä aivan järkyttävän paljon virheitä. Esimerkiksi töissä. Keräilen mitä tavaroita sattuu, jätän lähetyslistan pois paketista, teen kirjoitusvirheitä (argh!). Unohtelen asioita. Täytän postiosoitekortin tai rahtikirjan valmiiksi ja sitten revin sen vahingossa silpuksi. Ja sitten ärsyttää ja naurattaa yhtaikaa.

Duunissahan tuo johtuu tietysti siitä, ettei ole juurikaan motivaatiota. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, tai jotain. Se ei kuitenkaan selitä vapaa-ajan hölmöilyjä, joita niitäkin riittää. 

Tämänpäiväinen lounastauko oli luku sinänsä. Ensin otin veitsen ja haarukan sijasta kaksi haarukkaa. Ladoin lohiperunalaatikon lisukkeeksi salaatin sijaan keitettyjä perunoita. (Ainakin sai tarpeeksi hiilareita...) Ja kun vihdoin sain haettua salaattia, kaadoin sen päälle HP-kastiketta. Onneksi ei ehtinyt mennä paljon. Tampio. On suoranainen ihme etten onnistunut vielä vetämään vettä henkeen.

Äsken kävin kirjastossa ja poistuessani yritin ulos lukitusta ovenpuoliskosta.

Pitäis varmaan keskittyä vähän enemmän siihen mitä tekee. Tai sitten mulla on varhaisdementia.