Ankkarock-sunnuntai

 

 

69 Eyes Ensimmäinen kohtaamiseni tämän bändin kanssa. Tulin alueelle edellispäivän hääjuhlista väsyneenä kesken keikan. Ehdin nähdä reilun puoli tuntia. Näytti ja kuulosti hyvältä, mutta miten ihmeessä Jyrki oli niin turvoksissa :o Voihan toki olla että screeni vääristi…

Poets of the Fall rocklavalla

Poets of the Fall Myös tämän orkesterin näin ensimmäistä kertaa. Vaikka osa ajasta menikin kaverikuvia ottaessa ja naurukohtausten kourissa, kerkesimme myös seurata keikkaa. Joka oli siis hyvä. Liftin aikana joku tyyppi hyppi niin korkealle että sitä ei meinaa vieläkään todeksi uskoa :D  

The Ark Korso- eli päälavalla

The Ark Ja sitten päästään lempiaiheeseen, eli The Arkiin, joka oli pääsyy siihen että ylipäätään Ankkaan ajauduin… Ark ei petä koskaan. Viides näkemäni keikka ja aina vaan paremmin toimii. Ajattelin ensin että olisin seurannut keikkaa kauempaa, mutta pihkat; jokin veti sinne yleisömassan sekaan, vaikka muutaman ekan biisin seurasinkin anniskelualueen puolelta. Keikan aloitti Clamour For Glamour ja porukka oli heti aivan nuts. Festareille ominaisesti setin pääpaino oli tutummissa hittibiiseissä.  Ola pystyisi tosin varmaan viihdyttämään porukkaa ihan stand-uppinakin; välispiikit olivat taas ihan omaa luokkaansa. "Ikävää ettemme voittaneet Euroviisuja. Meistä olisi tullut Salon kaupungin kunniakansalaisia… olisimme saaneet Salon pormestarilta kaupungin avaimet… olisimme pitäneet teille Salon torilla isot bileet! Mutta paskat siitä, emme voittaneet, joten eiköhän bailata täällä Korsossa!" Olan mielestä Vantaan Korso muuten sijaitsee Helsingissä. Close enough!  It Takes A Fool To Remain Sanessa Ola nauratti yleisöä laulamalla lavalle heitetylle kylpyankalle (tämä vielä korostui lavan vieressä olleelta screeniltä seurattuna). Encoreissa tuli ainakin allekirjoittaneen kaipaama Echo Chamber (olisitte nähneet sen kenguruloikan jonka suoritin biisin alkaessa) ja vikana biisinä perinteisesti Calleth You, Cometh I yhtä perinteisine yhteislauluineen. Huh. Ihan hillitöntä. Tämä yksin olisi jo riittänyt mulle vastineeksi lipun hinnasta.

 

Yleisömassaa Arkin keikalla

Sonata Arctica Heti Arkin lopetettua tuli kiire rynnätä puistolavalle, jossa muu porukka jo oli. Kerkesin nähdä Sonatasta suunnilleen viimeiset puoli tuntia. Luulin etten tuntisi yhtään biisiä, mutta yllättäen osa matskusta olikin radiosta tuttua (biisien nimistä ei tosin havaintoa). Hyvältä kuulosti tämäkin ja jollei Ark olisi osunut osittain päällekkäin, olisin luultavasti katsonut Sonatan kokonaan. Sonatan aikana söin elämäni hirveintä falafelia. Vaikka festarijärjestelyt ovat menneet huimasti eteenpäin 80-luvusta, niin festariruoka on ihan samanlaista moskaa kuin silloin joskus. Kaikkea sitä ruoan nimellä saakin myydä ja ihan laillisesti :P

 

Sonata Arctica puistolavalla. Anniskelualueen näkymä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nine Inch Nails NINin musiikki ei ollut mulle kovinkaan tuttua. Eikä nyt sinällään ole vieläkään. Silti NIN oli toinen niistä syistä lähteä Ankkaan. Ja kyllähän bändi oli vakuuttava. Jos pitäisi mainita joku bändi, joka tuosta tuli mieleen, se olisi luultavasti New Model Army. Tosin NIN on NMA:ta tiukempi, jossain suhteissa lähellä jopa Toolia ja Rammsteinia. NINin keikalta jouduimme poistumaan hieman kesken, koska luvassa oli autokyyti pois Korsosta, ja kuten kaikki Ankkarockissa olleet tietävät, tuollaiseen tilaisuuteen on syytä tarttua ellei halua majailla Korson asemalla odottamassa junaa aamuyhteen asti. Encorena oli kuulemma tullut Hurt, ja järjestäjät olivat fiksusti pamauttaneet ilotulitusraketit taivaalle bändin vielä soittaessa ja yleisön laulaessa hartaana. En sitten tiedä oliko huviluvalle myönnetty aika ylittymässä vai mikä tuohon oli syynä; vähän hassulta kyllä kuulostaa.

 

Musiikillisesti tämmöinen Ankkarock tänä vuonna. Häröilyistä tulee sitten ihan oma blogimerkintänsä…