Olin eilen Myllypurossa viheltämässä naisten kakkosdivaria, ja ko. tapahtumassa keskusteltiin pelaajien kanssa useaan otteeseen asioista hyvässä hengessä, en tiedä paljonko asiaan vaikuttaa se että käytännössä joka joukkueesta löytyy useampia tuttuja naamoja. Yhtä valmentajaa jouduin kyllä huomauttamaan aika tiukasti hänen taipumuksestaan ns. avautumiseen, mutta mies oli sitten kumminkin sen verran fiksu että uskoi sanaa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tapahtui myös jotain lähestulkoon ennenkuulumatonta. Olin yhden matsin aikana huomauttanut erästä pelaajaa hieman kyseenalaisen mittaisista etäisyyksistä vapaalyöntitilanteissa. Pelin jälkeen kyseinen pelaaja tuli ihan varta vasten kiittämään siitä, että kerrankin joku erotuomari huomauttaa virheestä ystävällisesti eikä ala heti karjua että painu kauemmas ja vähän äkkiä. Olin niin hämmentynyt etten meinannut osata vastata mitään. Mukavaa saada välillä tämmöistäkin palautetta :)

Loukkaantumisia tuli eilen aivan liikaa, suurin osa niistä kontaktittomissa tilanteissa mutta silti. Myllikän kolmoskentän pohjaväri on keltainen, silmät kerkesivät neljän matsin aikana tulla kohtuullisen kipeiksi. Kuka hullu on keksinyt että kentän on oltava kirkkaankeltainen tai punainen, miksei vihreä, sininen tai harmaa kelpaa?

Omat treenit jää tänään väliin, selkä vaivaa edelleen. Se oli välillä jo parempi, mutta tänä aamuna vihlaisi taas ikävästi ja on jomotellut siitä lähtien pitkin päivää. Kaipa se kylmävoideputkilo pitää jälleen kaivaa esille.

ps. En saa millään korjattua tuon edellisen kappaleen fonttikokoa. Rasittavaa.