Tänään oli juuri sellainen päivä, että töistä päästyä ajatus uuden työpaikan etsimisestä välkkyi entistä kirkkaampana mielessä. Asiaan on pakko alkaa panostaa vielä tiukemmin kuin aiemmin. Juttu on nimittäin niin, että tällaista kaaosta ei hullukaan kestä. Jos nyt ihan lyhyesti listaisi päivän hullunmyllyn saldon:

• Moskovassa on messut ensi viikolla, messuille menijät olivat tänään viimeistä päivää konttorilla ja kaikki oli luonnollisesti ihan kesken ja vaiheessa
• Valko-Venäjälle menevä paketti meneekin miljoonien vaiheiden jälkeen Moskovaan - myyjän matkalaukussa; toki lähetyksestä piti tehdä tullipaperit - tietämättä mitä niihin pitäisi kirjoittaa
• edellisen kohdan toteutuksessa meinattiin livetä harmaalle vyöhykkeelle - reskontranhoitaja sai raivarin ja varmisti sillä että hommat menevät oikein
• logistiikkavastaava lähti kesken päivän täysin kypsänä tulliin tekemään kyseisestä Valko-Venäjän paketista tulliselvitystä; olisittepa kuulleet miten kiukkuisesti hänen autonsa murahti käynnistettäessä...
• noutoasiakas poukkaa soittamatta paikalle, ei lähde kulumallakaan, hypistelee kaikkia pöydällä olevia esineitä ja vakoilee lähetyslistoja
• Jenkkilässä on laatuongelma erään tuotteen kanssa - jostain syystä tämäkin kaatui varaston päälle, koska ollaan toimitettu huonoa tavaraa eikä olla mitattu kaikkien 300 tuotteen virrankulutusta yksitellen
• työkaveri korjasi moottorin ja pudotti sen sitten lattialle sillä seurauksella että moottorin muovikuori halkesi - se siitä korjauksesta
• juuri syömään lähtiessä ovesta tulee englantia puhuva mies, joka alkaa kaupitella käsintehtyjä joulukortteja - otin hatkat tässä vaiheessa; työkaveri jäi jumiin ja joutui ostamaan kolme korttia 10 eurolla :D
• eräs asiakas vaati tulikivenkatkuisesti meitä hyvittämään rahdista 12 euroa - olin rastittanut rahtikirjassa "maksaja"-kohdan vahingossa väärin
• toisella asiakkaalla oli hirveä kiire saada tavaraa, syy: ei itse muistanut tilata ajoissa
• tulimme myyntiassarin kanssa jossain vaiheessa iltapäivää hulluiksi tästä kaikesta ja repesimme nauramaan aina kun näimme vilauksenkin toisistamme

Lisäksi vielä normaalit kuviot tuohon päälle. Hip hurraa...

Olin viikonloppuna taas viheltämässä, tällä kertaa B-tyttöjen (16-17 v.) pelejä. Joka turnaukseen pitää näköjään mahtua yksi hankala valmentaja; nyt eräs sankari aloitti valituksen jo ennen peliä. Hän oli sitä mieltä että tuomariparini on kelvoton tuomitsemaan hänen joukkueensa pelejä (tähän käsitykseen hänellä oli tosin jonkinasteinen peruste, mutta kun se peruste oli aika kaukaa haettu...). Tiedän ko. henkilön jo aiemmilta vuosilta ja olen todennut, että hänen asenteensa erotuomareita kohtaan on melko vihamielinen ja muutoinkin hänellä on taipumus levittää negatiivista asennetta matsin aikana avautumalla joka käänteessä. Ja peliä olikin pelattu kai peräti noin minuutti, kun aitiosta kuuluva mäkätys oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että ilmoitin ohi mennessäni ykskantaan että "sä pidät jatkossa suus kiinni". Uskomatonta kyllä, se auttoi. Pelaajista sen sijaan ei ole pahaa sanaa; erittäin mukavia ja fiksuja nuoria naisia kautta linjan. Ja tasokkaita pelejä. Ei tällaisia pääse joka viikko dumaamaan.

Juicekin siirtyi tuossa männä viikonloppuna ajasta ikuisuuteen. En nyt mikään hirveä fani ole koskaan ollut, mutta noin laajaan tuotantoon mahtuu väkisinkin paljon hienoja biisejä. Huvittavaa sinänsä, ettei ole tullut hankittua Juicen levyjä omaan hyllyyn, vaikka kiinnostavaakin matskua löytyy vaikka kuinka paljon. No, siihen tulee varmaan pian tilaisuus. Eiköhän noita kokoelmalevyjä ala kohta pukata joka tuutista. Vaikka oma suhtautumiseni kokoelmiin onkin vähän kahtalainen (siitä ehkä joskus lisää) niin jossain vaiheessa varmaan tulee joku(nen) hankittua.

Tuosta edellisen kirjoituksen Eedam ja Aadam -jutusta tuli mieleen viime viikolla radiosta kuulemani juttu. Töissä oli NRJ päällä ja siellä pidettiin tietokilpailua, jossa arvuuteltiin erilaisia lukuja ja lähemmäksi päässyt sai pisteen. Kilpailijoina oli (äänestä päätellen) kaksi parikymppistä naista. Kysymys kuului, kuinka korkea on Empire State Building. Omakin arvaus meni aika pahasti pieleen, 290 m ei riitä mihinkään kun rakennuksella on korkeutta antenneineen semmonen 440 m. Mutta vastaajilla oli jotenkin täysin mittasuhteet hukassa; toinen ehdotti tornin korkeudeksi 3000 ja toinen 5000 metriä...