Eiliset treenit eivät menneet ollenkaan putkeen. Jalat painoivat tonnin, pää ei toiminut, olin kaiken kaikkiaan ihan susihuono ja ainoa missä onnistuin oli pujottelukepin rooli. Niinpä Arenaliigan matsiin lähteminen tänä iltana tuntui tuskaiselta, etenkin kun joukkuettakin oli vaikea tällä kertaa saada kasaan lukuisten poisjääntien ja sairastumisten takia. Onneksi saimme lainattua vahvistuksia ettei tarvinnut pelata yhdellä vaihtonaisella...

Pelin kaksi ekaa erää eivät olleet mitään näyttävää salibandya. Olimme koko ajan askeleen jäljessä, peli oli enemmän tai vähemmän sekavaa huitomista ja säntäilyä eikä kentällä ollut yhtään tilaa eikä hetken rauhaa asetella palloa. Kolmannen erän alussa olimme tappiolla 2-3, kun saimme vapaalyönnin jonka huitaisin johonkin maalia kohti – ja siellä lepäsi tasoitus! Ja arvatkaapa tuuletinko, on nuo pisteet ja etenkin maalit meikäläiselle sen verran harvinaista kauraa! Sen jälkeen pelin painopiste muuttui ihan täysin, tsemppasimme aivan hulluna, vastustajaa parempi osaamisemme pääsi esiin ja voitimme 5-3.

Itseä lämmitti tietty omat tehot 1+1, mutta myös koko jengin huikea itsensäkasaaminen ja nousu tappioasemasta voittoon tuntui komealta. Tästä on hyvä lähteä sarjapeleihin lauantaina…