Käväisin tuossa puoliltapäivin vaalihuoneistossa kirjoittamassa ehdokkaan tunnusnumeron äänestyslappuun. Kotimatkalla muistelin huvittuneena, kuinka ärsyyntynyt joskus juuri ja juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneena olin siitä, että äänioikeuden käyttöön viitattiin kansalaisvelvollisuutena. Koska tuolloin piti olla niin kovin kapinallinen, tuo sana velvollisuus riitti syyksi jättää äänestämättä. Toisaalta politiikka oli muutenkin tuolloin mielestäni ihan tyhmää hommaa, joten enpä olisi varmaan osannut edes päättää kelle äänensä antaa. Ensimmäisen kerran taisin äänestää vasta 23-vuotiaana kunnallisvaaleissa – varmaan ihan hyväkin, koska sitä ennen olin ilmeisestikin aivan liian kakara päättämään näin tärkeistä asioista. Sittemmin olen käynyt uurnilla joka kerta. On se hyvä että vanhemmiten Siperia edes vähän kouluttaa – tosin en edelleenkään suostu kutsumaan äänestämistä kansalaisvelvollisuudeksi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Omaa äänestyskäyttäytymistäni puoluevaaleissa ohjaa muutama kantava periaate. Ehdokas ei saa edustaa ainakaan kolmea suurta puoluetta (spd, kesk eikä etenkään kok) eikä kristillisdemokraatteja tai ruotsalaisia. Myöskään minkään poliittisen laidan ääriaineksia saati yhden asian liikkeitä ei tueta. Ehdokas ei saa olla aiemmin ollut eduskunnassa. Myös vaalimainonta vaikuttaa sikäli, etten ikipäivänä äänestäisi ehdokasta, jonka kirjallinen ulosanti on niin puutteellista tai vaalityö niin huolimatonta, että mainoksissa on kirjoitus- tai kielioppivirheitä. Ei ihan hirveästi sitten jäänytkään vaihtoehtoja…

Niin, siitä vaalituloksesta. Suuria muutoksia tuskin entiseen verrattuna tulee, vaikka hallituspohja muuttuisikin – kolme suurta puoluetta pysyvät edelleen suurimpina ja samat zyskowiczit, saarelat ja bryggaret heiluvat edelleen vallan käytävillä. Oppositioon jääneet kiroavat hetken ja alkavat sitten kuumeisesti keksiä välikysymysaiheita. Mikään ei olennaisesti muutu – ei niin kauan, kun ihmiset ovat sitkeästi puolueuskollisia ja äänestävät niin kuin ennenkin koska "niin on aina tehty".

Ai niin, yllättäen vuoden hauskimman vaalilauseen väänsi uudelleenperustettu Isänmaallinen Kansanliike: Muiluta IKL eduskuntaan! Historian huomioon ottaen on niillä ainakin huumorintajua…