Kesän aikana ei ole tullut paljon (lue: yhtään) salibandysta kirjoiteltua. Pelailemme kumminkin treenien lisäksi Arenacenterin kesäliigaa, mikä auttaakin mukavasti pitämään pelituntumaa yllä. Tähän mennessä olemme pelanneet seitsemän peliä, joista tähän mennessä 1 voitto, 1 tasuri ja 5 tappiota, ja omat tehot tähän mennessä 0+1. Plusmiinustilastoja en viitsi omalta kohdalta alkaa edes arvailemaan. Tuskin ovat ainakaan plussalla...

Eilen pelasimme YyVeetä vastaan. Jengissä pelaa mm. SSV:n ja Oilersin junnuja sekä vanhoja ykkösdivarijyriä. Siihen nähden peli meni hyvin; johdimme kaksi erää, mutta ei peli ollut meillä silti hallussa missään vaiheessa. Lopussa naapuri meni menojaan ja hävisimme 6-2. Omalta osalta illan suoritus oikeastaan kulminoitui YyVeen viimeiseen maaliin; olin vastustajan kintereillä mutta kaaduin omaan mailaani enkä voinut kuin katsella aitiopaikalta pallon lipumista verkkoon. Hohhoijaa. Siinä sitten köllin aikani maalin edessä ja totesin että sinne upposi. Itseltäni varmaan yksi huonoimmista peleistä ikinä. Hyvää oli sentään se, että pysyimme vastustajan kyydissä reilut kaksi erää, mitä en ikinä olisi etukäteen uskonut.